SINIKKA LAINE

SINIKKA LAINE


Sinikka Laine-Törmänen on syntynyt Riihimäellä 17.10.1945 ja muuttanut Ouluun vuonna 1967. Ennen vapaaksi kirjailijaksi ryhtymistään hän työskenteli freelance-toimittajana mm. Helsingin Sanomissa ja oululaisessa Kolmiokirjassa.

Sinikka Laine-Törmänen on nuortenkirjailija, jonka teokset käsittelevät rakkautta – etenkin sen puutetta – ja rikkinäisiä ihmissuhteita, tuskaa, surua ja ahdistusta. Jokaiseen kertomukseen pilkahtaa silti jostakin valoa, ja toivon ja selviytymisen mahdollisuus lisääntyy kertomus kertomukselta. Kirjailija toteaakin esikoisteoksen ilmestymisen aikoihin antamassaan haastattelussa: ”Nuoriso tarvitsee tietoa ja rohkaisua. Enempää ravistelua se ei kaipaa, mutta toivoa pitäisi pyrkiä antamaan kertomalla, että elämä jatkuu, vaikka asiat välillä menisivät miten huonosti tahansa.”

Kirjailijan esikoisteos Ohari ilmestyi vuonna 1982 - kuuden vuoden kirjoittamisen jälkeen. Sen päähenkilö, lukiolaistyttö tulee raskaaksi ja joutuu tekemään valinnan, joka karmeudestaan huolimatta auttaa häntä kasvamaan ihmisenä ja luottamaan tulevaisuuteen. Tuomo Jämsä kirjoitti arvostelussaan: ”Parasta Laineen kirjassa on hänen tuore ja persoonallinen ja päähenkilön ikävaiheen mukainen kielensä:”

Sinikka Laine-Törmäsen kuudennen romaanin Jos et pelkää pimeää (vuodelta 1991) tapahtumat sijoittuvat Ouluun. Päähenkilö Aino tapaa tuttujaan Anttilan edessä, käy kaakaolla Donnassa ja istuskelee torin rannassa. Tarinan Oulussa on kova pakkanen ja meri tuoksuu. Tapahtumapaikat eivät ole tärkeitä vaan tarina, joka kertoo päähenkilön matkasta ulos eristyneisyydestä, kohti toisia ihmisiä. Suurin ongelma on äidin ja tyttären umpisolmuinen suhde, joka kuitenkin alkaa avautua. Romaanin lopussa Aino ja äiti lähestyvät toisiaan: 

”Hän [Aino] astui askeleen eteenpäin niin kuin olisi heittäytynyt kuilun reunalta, mutta lujat kädet ottivat hänet vastaan. – Ei itketä nyt, Aino. Itketään vasta kotona. Täällä on niin kylmä että meiltä jäätyy silmät umpeen.”

Novellissa Taiteilijaelämää Sinikka Laine-Törmänen kuvaa äidin ja vaimon arkielämää, joka niin helposti peittää alleen pyrkimyksen johonkin suurempaan: 

'Hän oli aina ajatellut, että vanhenisi kauniisti. Hän oli päättänyt niin, se oli ollut ainoa vaihtoehto. Yhtäkkiä hän tajusi unohtaneensa mitä oli sillä kauneudella tarkoittanut. Ei ainakaan ulkonäköä, mutta jotain rohkeuteen, herkkyyteen ja iloon liittyvää. Ettei kuolisi pystyyn, vaan uskaltaisi loppuun saakka hullaantua, heittäytyä tuntemattomiin virtoihin.” 

Arkielämä rikkinäisine pesukoneineen, lattialla lojuvine leivänmuruineen, herneineen ja rusinoineen on loppujen lopuksi heikompi kuin: 

”Intohimo, hän sanoisi sitten kun lapset olisivat aikuisempia, intohimo on tärkeintä, vaikkei se olisikaan ikuista. (… ) Intohimo on ylhäällä vuoren huipulla, uloimmilla, murtumaisillaan olevilla kielekkeillä.”

Sinikka Laine-Törmänen on palkittu Valtion kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1987 teoksesta Tyttö tuulesta, poika pimeästä ja Oulun kaupungin kulttuuripalkinnolla vuonna 1993.

TUOTANTO

Ohari, (jonka hän on tuottanut vuonna 1982.
Ei kenenkään, ei koskaan. WSOY 1984.
Tyttö tuulesta, poika pimeästä. WSOY 1986.
Silkkiuikku. WSOY 1988.
Sininen ruoho. 1990.
Jos et pelkää pimeää. WSOY 1991.
Töyhtö. WSOY 1992.
Myrtti, yhden talven tyttö. WSOY 1994.
Kuujuhla. WSOY 1995.
Hyvästi valkoinen. WSOY 1996.
Oulun Saskiat ry. Oulun Saskiat 1997.
Taiteilijaelämää. (Novelli, Kaltio 2003: 4).

Omat mielipiteet:

Sinikka Laine kirjoittaa enimmäkseen nuortenromaaneja, ja sen takia valitsin hänet kirjailijaksi. Hän kirjoittaa kirjoissaan nuorista kertovia ajatuksia ja asioita. Kirjoista saa hyvin selvää, sekä paljon mielikuvituksen tuotetta. Luin kirjat nimeltä; ’Myrtti, yhden talven tyttö’, ’Hyvästi valkoinen’ ja ’Jos et pelkää pimeää’ tuotannot. Kaikki kolme kirjaa kertovat nuorista, heidän teoistaan ja virheistään, sekä elämäntavoista.

Kirjat ovat erittäin helppolukuisia ja mielenkiintoisia. Sinikka Laine arvelee ja suosii lukijakunnaksi n. 13-16 vuotiaita nuoria. Hän myös kertoo kirjoissa 13-16 vuotiaista, joten kirjat ovat ikään kuin mallina meidän ikäisille nuorille.